Rekisteröidy
Vahvista
Sulje
Lähetä
Hyväksy
OK
Takaisin
Lataa uudelleen
Takaisin


Hyväksyn kaikki tässä sopimuksessa mainitut käytännöt ja ehdot ja osallistun beta-testiin.
Rekisteröity: 26771350
Maailma
Drakensangin maailma Drakensangin maailma Olemme maagisessa, ihmeellisessä maailmassa, joka on täynnä vaaroja. Kauan sitten unohdetut, ikivanhat olennot palaavat menneisyyden varjoista. Ne näkivät ihmisten nousun maailman valtiaiksi ja yhden ainoan miehen petoksen syöksevän heidät kadotuksen partaalle. Rappio synnytti uuden imperiumin. Aika vei ikuiseksi tarkoitetun järjestyksen kadotukseen. Pimeä kultti nousi valtaan ja päästi valloilleen ihmiskunnan vanhimman vihollisen: LOHIKÄÄRMEEN. Täynnä kostonhimoa se julisti yli kahden tuhannen vuoden jälkeen uuden sodan. Uusi aikakausi on alkamassa, ja se tarvitsee sankareita taistelemaan ihmiskunnan selviytymisen puolesta.
Grimmagstone
Wiltwuxshire
Kingshill
Slifmoor
Shorfolk
Teganswall
Torstrond
dro.page.world.heliios.headline
Atlantis
Varjomeri
Rautainen varustus
Synkät muurit
Tulossa
Grimmagstone
Grimmagstone

Tie Grimmagstoneen on vanhempi kuin valtakunta itse. Yli 2000 vuotta sitten, imperiumin perustusaikoina, ensimmäisen piirin loitsija haudattiin syvään onkaloon, joka on nykyään pyhiinvaelluskohde.

Uskonisä Agathonin itsensä kerrotaan siunanneen loitsijan sielun. Sanotaan, että Grimmagstonen tien kulkijat näkevät näkyjä kohtalostaan.

Alussa hyvinkin idyllinen tie vie läpi nukkuvan kylän, jossa turpeenleikkaajat ja kalastajat tiukasti pitävät kiinni perinteistään eivätkä huolehdi tulevaisuudesta, vaikka syytä olisi.

Suota, josta kyläläiset elantonsa hankkivat, ovat jo jonkin aikaa asuttaneet erikoiset olennot. Pyhiinvaeltajatkaan eivät enää uskaltaudu kylän pohjoispuolella jatkuvalle vaellusreitille.

Kylän papit eivät turhaan aavistele Grimmagstonessa tapahtuneen ja tapahtuvan jotain kamalaa.

"Seuraa polkua. Sen lopussa kohtalosi täyttymys odottaa." Rämeolio
Kingshill
Kingshill

Vuonna 550 Heredur, suurruhtinas ja sotajohtaja, päätti rakentaa linnakkeen tälle mäelle. Hän katkaisi välinsä kuolevaan imperiumiin ja antoi kruunata itsensä Durian kuninkaaksi.

Tänään, vuonna 1190, Kingshillin korkeiden kaupunginmuurien takana pelätään, että rauhan aika on ohi.

Samalla kun otteensa menettänyt kuningas Harold järjestelee kisoja areenalla, unohtunut kultti nostaa päätään. Pelko kasvaa kansalaisten joukossa.

Prissi Aldredia pidettiin uutena toivona, mutta hänestä ei ole kuultu pihaustakaan sen jälkeen, kun hän laskeutui kaupungin katakombeihin... Papit vaikenevat tiedoistaan ja peloistaan.

"Onko vielä sankareita? Vai nukkuvatko kaikki jo Kingshillin alla sarkofageissaan?" Kuningas Harold
Shorfolk
Shorfolk

Satamakaupunki Shorfolk sijaitsee Durian pienen saarivaltakunnan itärannikolla. Ylpeänä kaupan keskuksena ja maailman porttina sillä on aina ollut suuri taloudellinen ja myös sotilaallinen merkitys.

Nyt Shorfolk on liekeissä. Lohikäärmeoliot matelevat hiiltyneissä raunioissa, villit vainolaiset vartioivat palavan rannikon kaikkia pakoteitä. Kaikki asukkaat, jotka onnistuivat pelastautumaan, pakenivat länteen ja päätyivät peikkorotkon kuolettavaan ansaan. Itse peruskallio on herännyt henkiin erimahdin voimasta ja päästänyt sisuksistaan olioita, jotka kauan aikaa sitten antoivat rotkolle nimensä.

Mutta jäljelle on jäänyt vielä muutama rohkea. He vastustavat vihollista viimeiseen hengenvetoon vuoristosotaleiristään käsin. He kutsuvat sankareita lähtemään heidän tielleen ja auttamaan vihollisen kukistamisessa.

"Shorfolkin kohtalo näyttää, kuinka uskomattomalla voimalla vihollinen voi lyödä... minkä se myös tekee... ihan vaan tuhoamisen ilosta." Prinssi Aldred
Slifmoor
Slifmoor

Groveryn pikkukaupunki oli tunnettu koko Duriassa korkealaatuisesta metallista ja metallin työstämisestä. Ympärille levittäytyvällä maaseudulla uuraat asukkaat elivät läheisen vuoriston varjossa rauhanomaista elämäänsä.

Mutta sitten Nefertari-lahko otti haltuunsa aution luostarin ja alkoi käyttää valtaa alueella kavalalla tavalla. Nyt asukkaat ovat jumalattaren pauloissa, palvovat pimeässä hohtavia, epätodelliseen sumuun pystytettyjä patsaita. Epäkuolleet vartijat partioivat aavekaupungissa, jota valaisevat uhkaavasti välkehtivät salamavalot. Jättimäiset maagiset ketjut viistävät orjuutettua maata, pellot ovat näivettyneet, talot ränsistyneet.

Ainoastaan pienen kyläkappelin kellarissa, Werianin pyhäkössä kajastaa toivon valo, samalla kun Nefertarin ylipappi Larissa punoo vanhassa luostarissa kammottavia suunnitelmia valtansa laajentamiseksi.

"Vain se, joka näinä aikoina tunnustaa todellisen vihollisen ja valitsee vapauden turvallisuuden sijaan, voi kutsua itseään sankariksi." Pyhän isän henki
Teganswall
Teganswall

Durian itäisimmällä vuorella Teganswallin linnake valvoo Shorfolkin rannikkoaluetta kuin muistomerkki. Jo Heredurin aikaan sitä vartioitiin liian heppoisesti. Lohikäärmeritarit vetäytyivät porttitaloon ja vaelsivat vain kerran vuodessa vaivalloisen reitin uusiakseen valansa.

Lohikäärmeritarit olivat unohtaneet, mitä ritarikunta oli siellä vuosisatoja vartioinut - erimaailman porttia. Mutta nyt, kun Nefertari-lahko on ottanut linnakkeen haltuunsa ja päästänyt vanhan vihollisen irti, muistavat kaikki, miksi Tegan aikoinaan linnakkeen rakensi.

On nyt sankareiden tehtävä tehdä loppu etovista eksperimenteistä Teganin pyhäkössä, laskeutua alas ikiaikaiselle tielle lohikäärmeen pesän läpi, määränpäänään piilopyhäkkö. Teganin valahallissa, paikassa maailmojen välissä, heidän tulee haastaa suurin uhka, jota Duria on koskaan nähnyt.

"Menneisyyden taakka on raskas - ja niin mahtava, että se voi ravistella maailmamme perusteita." Käärmies
Wiltwuxshire
Wiltwuxshire

Matka Kingshilliä ympäröiville maille vie kulkijan paikkoihin, joiden tarina on unohtunut historian varjoihin. Kuka varjoihin uskaltautuu saattaa kokea paljon.

Wildherzin luolastot kertovat ihmiskulttuurin alkuajoista ja unohdetuista jumalista. Myös Hagastoven onkalosta voi löytää vanhojen palvontamenojen jäänteitä. Imperiumin aikana sinne pakeni taian harjoittajia, jotka kieltäytyvät noudattamasta loitsijoiden tiukkaa ohjenuoraa.

Menneisyyden sodat kasvavat jo ruohoa ja todisteet ovat raunioina. Aikoinaan kova eloonjäämistaistelu Swerdfieldin nummilla Kingshillin lähellä on hautautunut viljelyspeltojen alle.

Mutta nyt muut ovat avanneet tulen eivätkä ihmiset, jotka kulkevat Wiltwuxshiren pelloilla ja metsissä, voi olla varmoja eloon jäämisestään.

"Yritä hätyyttää keijut pois. Älä koskaan yritä hallita niitä." Wiltwuxshire
Torstrond
Torstrond

Pimeän meren tuolla puolen, monista lauluista tutulla Pauhurannikolla on on Jarlshofnin kylä. Pohjanmaissa se tunnetaan nimellä Torstrond. Durian rannikkokaupungeissa pelättiin pitkään siellä asuvien parrakkaiden sotureiden lohikäärmeveneiden hyökkäystä, kunnes kuningas Harold teki nuorena miehenä Pohjanmaiden jaarlin kanssa ikuisen rauhan sopimuksen.

Tästä rauhasta ei kuitenkaan juuri enää näy merkkejä myrskyn muovaamassa rannikkokylässä. Torstrond, aikaisemmin metsästäjien, parkitsijoiden ja kalastajien kotipaikka, on nyt verinen taistelukenttä. Förgessä, sepän kylässä, Nefertarin vallanhimoiset lahkolaiset levittävät kauhua - aivan kuten Duriassakin - urheiden sotilaiden sydämiin tai ovat jopa vieneet ne itselleen.

Pohjoisen soturit odottivat jaarlin paluuta pohjoisesta, kun yhtäkkiä keskikesä muuttui talveksi, yhdeksi jäiseksi vaipaksi, joka levittäytyi koko maan ylle. Näytti aivan kuin kylmyys veisi kaiken elämän.

"Missä meri pauhaa, tuuli puree rannikkoa ja miehillä on parrat - se on paikka, jossa syntyy sankareita."
Helios
Helios

Etelätuulen merellä, Grabilturin salmen takana sijaitsevat Helioksen unohdetut saaret. Ellodinosin sanotaan olevan niistä kaunein. Se on kristallinkirkkaiden vesien ympäröimä ja vain kivenheiton päässä villiintyneestä Mystrasin tulivuorisaaresta. On löydetty vihiä siitä, että Mystras oli jonkin aikaa vierasperäisten atlantidien kotipaikka, korkeakulttuurin, joka upposi meren pohjaan yli kolmetuhatta vuotta sitten.

Vasta paljon myöhemmin vapaudenkaipuiset Helioksen ihmiset asuttivat saaren ja rakensivat kyliä raunioille, jotka jo kukistettu imperiumi oli jättänyt jälkeensä etsiessään Atlantiksen myyttiä vuosisatoja ennen meitä.

Nykyään uponnutta saarta ei pelkästään etsi tutkimusretkikunta, vaan myös erimaailman olennot ovat levittäytyneet Mystrasille ja uskaltautuvat ensimmäisinä tulivuori Suviuksen tuliseen kitaan, missä imperiumin kukistama vastustaja yhä taistelee Atlantiksen valloitusta vastaan.

"Kun aurinko paistaa merenpohjaan saakka, kun menneisyys ohittaa nykypäivän, silloin Atlantis löydetään pyörteistä."
Atlantis
Atlantis

Jo vuosituhansien ajan Atlantiksen ammoinen loisto makaa merenpohjassa uponneena. Se on hämärtynyt myytiksi. Moni on etsinyt tarunomaista saarta, mutta kukaan ei ole sitä tähän päivään mennessä löytänyt. Rohkeat sankarit seurasivat erään retkikunnan neuvoa ja lähtivät seuraamaan vanhaa polkua, tietä Ashrayaan.

Ashraya oli atlantidien pakopaikka heidän kotimaansa vajottua mereen, toivonpilke syvyydessä. Se, jota pidetään Gorgonportin läpikulkemisen arvoisena, löytää sieltä viimeiset atlantidit ja heidän luotaan tiedon tiestä, joka vie Atlantiksen vanhaan satamaan, joka on enää laivojen hautausmaa ja alhaisten kansojen zorhummereiden ja konnakaisten koti.

Atlantiksen sydämessä seikkailunhaluiset vaeltajat voivat tutkailla vanhaa hallituskorttelia, jota asustavat nykyään kammottavat gorgot. Retkikunnan kohde on temppelialueella, missä mertenjumala Okeanos käy loputonta taisteluaan Gorga-käärmettä vastaan.

"Atlantiksen temppelit loistivat aikoinaan vaaleina kuin viisaus, mutta kun valtiaat nostivat itsensä sen yläpuolelle, valottoman syvyyden ahne kita aukesi."
Varjomeri
Varjomeri

Kukaan ei ole miesmuistiin uskaltautunut Varjomerelle, sillä sen sanotaan sijaitsevan maailmojen laidalla. Varjomerellä on myös Vesihautana tunnettu paikka, jota hallitsee jokin armoton mahti. Se näyttäisi johdattavan jokaisen näille vesille eksyneen laivan uppoamaan pimeisiin syvänteisiin tai murskautumaan rantakarikoita vasten.

Nyt Vesihauta on herättänyt Ammon Maailmojenkiertäjän huomion, sillä hän vaistoaa jonkin muuttuneen sen välimaailmassa. Joku yrittää tunkea erimaailmasta tälle puolelle, eikä se ole kukaan muu kuin itse kuolemanjumala Mortis.

Dracanian parhaiden sankareiden on estettävä tuota synkkää jumalaa iskemästä kuolemalta löyhkääviä sormiaan elävien maailmaan. Heidän on raivattava tiensä kammottavan Luumeren läpi löytääkseen pääsyn Kuoleman halleihin. Lopulta lautturi vie heidät Sielumeren yli, ja he pääsevät haastamaan Mortisin ja hänen luurankolohikäärmeensä.

”Vain kuolleilla on lupa astua Kuoleman halleihin. Oletko valmis maksamaan niin suuren hinnan?”
Synkät muurit
Synkät muurit

Menneinä pimeinä päivinä kävi kerran niin, että jotkut kääpiöistä käänsivät selkänsä tulenjumala Fyrgonille ja ryhtyivät palvomaan lohikäärmettä. Siitä syttyi kääpiöiden välille suuri sota, joka jatkuu vielä tänäkin päivänä.

Nykyisin kukaan ei enää muista sen laakson nimeä, jonka paikalla seisoo vastakkain kaksi jättiläismäistä puolustusmuuria. Paikka tunnetaan Ukkostantereena, sillä siellä vuorenseinämistä kaikuu kaikumistaan sotamasiinoiden matala jyrinä. Muurien väliin on vuosisatojen ajan kasautunut metalliromua, eikä vanhasta laaksosta ole jäljellä enää kuin hirvittävä kuolemantasanko.

Toisen muurin takana on Stalgardin linnoitus, jossa sysikääpiöt kokoavat sotamasiinoitaan kiihkomielisen tehokkaasti. Nyt heidän tavanomaisiin ponnisteluihinsa näyttäisi liittyneen joku muukin, sillä taistelun kulku uhkaa kallistua sysikääpiöiden eduksi. Kaiken kukkuraksi heidän huhutaan pakertavan kuumeisesti jonkinlaisen salaisen hankkeen parissa.

"Täällä kumpikaan puoli ei ole perääntynyt tuumaakaan pitkiin aikoihin... mutta nyt siihen on tulossa muutos."
Rautainen varustus
Rautainen varustus

Tarinat kertovat urheista kääpiöveteraaneista, jotka jo ennen imperiumin aikoja pitivät ikuista vahtia pohjolan korkeimmilla vuorilla. He vartioivat ihmiskuntaa lohikäärmeeltä, ja turvanaan heillä oli merkkitulia ja tykkitorneja.

Jäätävä, luihin saakka pureutuva tuuli pyyhkii Myrdoschin vuoria, mutta paikalliset kääpiöt ovat rakentaneet liekehtivän jumalansa hengessä höyrykattiloita ja siten muuttaneet elinoloja itselleen siedettävämmiksi.

Kääpiöiden pääkaupungissa Andrakaschissa on lukemattomia takomoita ja työpajoja, joissa vielä tänäkin päivänä valmistetaan pääasiassa puolustustarvikkeita rintamalle. Sota sysikääpiöitä vastaan on raivonnut yli 2000 vuotta, joten Andrakaschilaisten pelko on väistynyt jo aikaa sitten. Ahdistustaan he eivät tosin saa karistetuksi, kun heidän vihaamiensa olentojen varjot kerääntyvät taivaanrantaan kuin myrskypilvet.

"He kasvattavat aivan valtavia jalokiviä! Onnistuvatko he siinä loputtoman kärsivällisyyden, tolkuttoman jääräpäisyyden vai silmittömän ahneuden ansiosta?"

Drankensang Onlinea pelataksesi tarvitset uusimman Java-liitännäisen.

Voit myös ladata pelin koneellesi ja pelata Drakensang Onlinea kovaleylläsi MMOG:na:

 
 

Ilmoitus